Hetki kerrallaan

Huomisen huoli vie tämän päivän rauhan

Pelkään. Pelkään että mieheni tai lapseni sairastuu. Pelkään että isäni sairastuu tai kuolee. Pelkään että äitini kuolee. Pelkään että äitini ei kuole. Pelkään että tulee hautajaisia joihin on pakko mennä. Pelkään että koirani kuolee.

Pelkään että saan influenssan tai noroviruksen. Pelkään syöpää.

Pelkään että saan ”potkut” psykiatrian polilta, kun olen kuulemma niin hyvässä kunnossa jo. Sitten ei enää ole ketään kenelle puhua.

Pelkään että talomme palaa. Usein sängyssä teen suunnitelmia, mitä nappaan mukaani ulos rynnätessäni…

Olen huolissani taloudellisesta tilanteestani. Olen huolissani, jaksaako mieheni kanssani. Olen huolissani rakastaako se minua enää.

Päivittäin herättyäni vääntäydyn sängystä, keitän kahvit ja rojahdan tuoliini kahvimukin ja tietokoneen kanssa. Pelkkä sängystä vääntäytyminen vie niin paljon voimia, että usein en jaksaisi kahviakaan keittää. Siinä sitten keräilen voimia ja mietin, että kunhan tokenen, teen sitä tai tätä. Kunnes muu perhe menee nukkumaan ja jään edelleen tuoliini. Nyt miettien, että ”huomenna”.

Huomenna käyn lenkillä. Huomenna laitan tiskit, syön terveellisemmin, saan jotain aikaan harrastukseni suhteen. Huomenna imuroin ja vaihdan lakanat. Huomenna.

Mutta huomenna on taas ihan sama kuin tänäänkin.

-haitula-

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.