Epävakaista

Koko kesä ja vähän päälle on vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Kävijätilastojen perusteella joku täällä näkyy kuitenkin edelleen vierailevan. Ja haluaisin kyllä kirjoittaa, mutta jaksaminen ja aikaansaaminen ovat molemmat jotakuinkin pakkasen puolella.

Kesään on mahtunut monenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Perheeseemme muutti uusi koiranpentu, ja se on pitänyt vauhtia yllä. Voimat sen kanssa ovat huvenneet, mutta toisaalta se on saanut minut ylittämään itseni ja jopa lähtemään mukaan erilaisiin hyvinkin sosiaalisiin tilanteisiin. Myös aktiivisuustasoni on noussut, kun koiranpennun kanssa on pakko nostaa pyrstö nojatuolista – se kun ei ole oppinut sohvaperunaksi vanhempien koirieni tapaan. Lisäksi se on eri koko- ja aktiivisuusluokkaa kuin edelliset. Hyvä siis. Mutta tosiaan, välillä tuntuu että olen niin katkiväsynyt ettei ole tosikaan.

Huonon kesän jälkeen syksy tuntuu aina tavallistakin huonommalta ajatukselta. Kun lisätään siihen vielä todella kelju tilanne vanhempieni osalta, soppa on valmis. Ensimmäinen paniikki tuli jo joskus keskikesällä kun huomasin, että linnut olivat touhuissaan siinä vaiheessa että lakkasivat laulamasta. Se hiljaisuus pihalla oli suorastaan painostavaa!

Nyt pimeyden lisääntyessä levottomuuteni tuntuu lisääntyvän samaan tahtiin. Tällä viikolla eräs episodi vanhempieni kanssa katkaisi kamelin selän niin, että kaivoin taas rauhoittavat esiin. Eipä ne tuolla pienellä annoksella juuri auta, mutta tasoittui sentään hyperventilointi. Totaaliketutukseen ei taitaisikaan auttaa kuin lobotomia – mitä taas Juttukaveri ei pitänyt varteenotettavana vaihtoehtona. Outoa? :P

Tämä sairaus on siitä(kin) ristiriitainen, että toisaalta on paljon asioita mitä elämässään haluaisi tehdä, mutta kun ei jaksa eikä huvita eikä pysty, niin toisaalta vaan haluaisi kuolla pois. Löysin hiljattain hyvän artikkelin tähän liittyen, mutta yritän kirjoittaa siitä enemmän toisen kerran. Nyt on kello taas kolme aamuyöllä ja aamulla on aikainen herätys. Menen siis ainakin yrittämään unenpään jahtaamista, josko sen saisi napattua kiinni. Ja toivon että tällä kertaa painajaiset jäisivät välistä.

-haitula-

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.