Turvasuunnitelma

Tuossa jokin aika sitten asiakkuuteni psykiatrian poliklinikalla päättyi. Kauan siellä jo kävinkin, nyt olivat sitä mieltä, että en enää tarvitse heidän palveluitaan. Minua ajatus tuon turvaverkon menettämisestä hermostutti melko lailla, niinpä Juttukaveri ehdotti toiseksi viimeisellä käyntikerralla, että laaditaan minulle ”turvasuunnitelma”.

Parasta tuossa ”suunnitelmassa” mielestäni on sen nimi. Jotenkin jo tuosta sanasta tulee turvallinen ja mukava olo. Sen sanan voimalla sain mentyä viimeiselle kerralleni ilman paniikkia ja ihan hyvillä mielin.

Sinänsä turvasuunnitelma ei ole mikään kummoinen juttu eikä taikakonsti poistamaan pahaa oloa. Siihen vain kirjataan ylös muutamia asioita:
– ensimmäiset merkit ja oireet olon pahenemisesta (muistuttamaan itseä, että haloo, tästä on kysymys nyt)
– selviytymiskeinoja, millä ehkä saa alamäen taittumaan
– paikkoja jotka tavalla tai toisella helpottavat oloa
– ihmisiä (nimi + puhelinnumero) jotka voivat auttaa huomion viemisessä positiivisempiin asioihin, esim. ystäviä tai tukihenkilöitä
– lääkärit ja hoitopaikat, joista saa apua jos asiat menevät niin pahaksi.

Lopultakin turvasuunnitelma toimii vain, mikäli sitä itse jaksaa aktiivisesti käyttää. Masennuksessa on se vika, että se lamaannuttaa ihmisen täysin ja saa aikaan välinpitämättömyyden edes yrittää muuttaa olotilaansa. Kun mieli mataloituu, on todella vaikea repiä itsestään voimia muuttaa ajatteluaan. Ja ainakin minä olen muutenkin niin umpisurkea ottamaan ihmisiin yhteyttä, että se ei todellakaan onnistu siinä vaiheessa kun kynnän taas pohjamutia pitkin. Siksi olisi hyvä, että turvasuunnitelma olisi myös jonkun todella läheisen ihmisen käytössä, esim. puolisolla. No, minun puolisostani ei tällaiseen ole, joten olen ihan omillani.

Viimeaikoina olen taas ollut aika maissa. Uupumusta, särkyjä, migreeniä – nuo tietty vain yltyvät epävakaisesta säästä. Mutta lisäksi olen huomannut päässäni nakuttavan pessimistisen ja toivottoman fiiliksen. Näitä taas ei lainkaan auta etanan vauhtia etenevä sisäilmaremontti ja surkea taloudellinen tilanne. Eikä myöskään nopeasti yhä huonompaan kuntoon menevä äitini.

Mutta kai tämä tästä. Miehen kanssa käyty yllättävä keskustelu (mies ei todellakaan yleensä harrasta keskustelemista) helpotti jo huomattavasti oloa ja antoi vähän toivonkipinää <3

-haitula-

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.