Muna vai kana?

Ikäväkseni huomaan, että postaukseni tuntuvat taas keskittyvän melkoisesti pelkkään uupumukseen. En yhtään tykkää siitä. Varsinkaan, kun ehdin jo päästä jaksamisen makuun ja sain taas tehtyäkin elämälläni jotain pelkän koomailun sijaan. Kuitenkin, kerta toisensa jälkeen olen tähän ruudun ääreen istunut, odottanut, että muut menevät nukkumaan ja saan rauhan kirjoittaa – vain todetakseni, että aivotoiminta on pakkasen puolella – ja päätynyt pelaamaan kuplapeliä ja tuijottamaan telkkaria.

En halua kirjoittaa uupumuksesta. Haluan kirjoittaa Sjögrenistä, kilpirauhasesta, raudanpuutteesta, fibrosta. Parisuhteesta, sisäilmaongelmista, monikemikaaliyliherkkydyestä ja kaikkien näiden elämään tuomista haasteista.

Ja kuitenkin, uupumus on tutkitustikin yksi Sjögrenin pahimmista oireista. Jopa 70% Sjögren-potilaista kärsii elämää rajoittavasta uupumuksesta. Jossain näin myös, että uni-valverytmin häiriöt ovat tyypillisiä Sjögren-potilaille (en JAKSA lähteä etsimään sitä lähdettä!) – ja samaa olen lukenut myös fibromyalgiasta. Minullahan vuorokausirytmi on aivan takapuolellaan (jopa Työterveyslaitoksen unineurologit olivat kuulemma aivan ihmeissään unipäiväkirjastani, että voiko semmoista edes olla…) ja parhaimmillanikin olen toivoton yökukkuja.

Välillä rytmini oli jo vähän paremmassa kuosissa. Pääsin sängystä ylös jopa jo ennen puolta päivää, ja vieläpä ilman herätystä. Ja sitten kaikki levisi taas käsiin ja jälleen löydän itseni valvomasta aamuviiteen, -kuuteen asti. Usein menen kiireellä nukkumaan juuri ennen muiden heräämistä, etteivät näkisi minun ”huonoja tapojani”. Tyhmää sekin, ihan kuin olisin taas lapsi joka salaa lukee peiton alla taskulampun valossa ettei isä ja äiti huomaa.

Kumpi sitten tuli ensiksi – vuorokausirytmin pyllähdys vai totaaliuupumus? Tätä Juttukaverikin joskus kysyi terapiassa, kun näitä asioita valittelin. Sanoin silloin ja väitän samaa nytkin, että ensin alkoi uupumus. Voimat vähenivät ja sitä mukaa sitten vuorokausirytmikin heitti jälleen häränpyllyä. Outoa sinänsä. Luulisi, että kun on uuvuksissa, silloin uni maistuu – vaan ei.

Uupumuksen lisäksi kiusana on myös ahdistus, ne lisääntyvät kuin käsi kädessä. Mokomat. Ajatukset alkavat pyörimään epätoivottuja ratoja ja soppa on valmis. Kun ei voi nukkua, ahdistaa. Ja kun ahdistaa, ei voi nukkua. Siihen vielä lisäksi erilaiset kivut, kolotukset, kutinat, tärinät ja ties mitkä vaivat, niin ei ole elämä kovin herkkua. Pyörit sängyssä aikasi ja torkkuessasi näet kaikenmaailman kauhuleffoja ja trillereitä ja psykologisia draamoja. Siitä sitten kun ”virkoat”, olo on hehkeä kuin muutaman viikon ryyppyputken jälkeen (oletan, en ole semmoista kokeillut :D )

Näissä tunnelmissa on todella vaikea olla tuntematta itseään laiskaksi ja hyödyttömäksi.

-haitula-

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.